Raha on lyhytnäköistä - kuka sitä neuvoisi?

Kerrotaan, että niin vastemielinen ja moraaliton asia kuin sota, edistää kehitystä ja luo työtä. Niin varmaan on. Hitlerin ohjushankkeet edistivät avaruuden valloitusta. Kun paljon rakennuskantaa tuhoutuu, onhan siinä tekemistä, kun niitä korjataan ja uusia rakennetaan.

Eivät nuo hyödyt silti oikeuta sotaan.

Pääoma hakee mahdollisimman hyvää tuottoa. Kuka sitten sotiin investoi? Valtiot. Yrityksetkin. Kyse lienee kunniasta ja vallasta, joten ilmeisesti niistä ajatellaan saatavan tuottoja.

Ihmettelen, miksei ympäristöteknologian tuotekehitykseen ja rahoitukseen investoida niin paljon kuin mielestäni pitäisi. Jos sota luo työtä ja kasvua, eikö ympäristöön panostaminen rinnastu siihen tai ainakin jälleenrakentamiseen ja ole eettisesti aivan toiselta planeetalta?

Miksi raha ei hakeudu pörsseissä ympäristöinvestointeihin? Siksi, että ne ilmeisesti tuottavat huonommin - lyhyellä tähtäyksellä. Kuka kääntäisi nuo virrat? Maailmanhallitusta ei ole, joten valtiotkin kilpailevat kvartaalitaloudessa. Miksei asiasta sovita maailmanlaajuisesti? Siksi, että lyhyen tähtäyksen tuottoisuus on tämän päivän valtauskonto.

Vinkki: Ylen sivuilla on meneillään nettiväittely aiheesta Missä menee oleskelun ja työnteon raja? Alustajina ja osallisina kansanedustaja Oras Tynkkynen ja kokoomusnuorten varapuheenjohtaja Ville Sipiläinen. 

Kuvissa olevia kohteita ei ole tuhonnut sota vaan talouden toimimattomuus.